23.6.2010: Hei hei, mitä kuuluu??
Melkein on kuukausi hurahtanut edellisten kuulumisten jälkeen. Reilu viikko sitten pääsin vihdoin aloittamaan uudessa työssäni virallisesti. Tähän ihan meidän lähelle (n. kilometri matkaa -en kyllä ihan uskonut kun neljä vuotta sitten maalle muutettiin, että työpaikka "muuttaa perässä" ;) avattiin uusi hoitokoti muistisairaille ihmisille. Jippukin on päässyt kokeilemaan jo hieman miltä oikea terapiakoiran työ tuntuu :) Hienostihan se sujuikin! Siellä se Jippuliini makoili kaikessa rauhassa, ihan kuin olisi ollut siellä aina! Jossakin vaiheessa myös Jitta pääsee mukaan töihin, mutta luulenpa, että Jippu on tehtävään soveliaampi... Jitalla on ehkä himpun verran liikaa energiaa siihen hommaan ;) Mutta aika näyttää? Molemmat koirat kyllä ehtivät varmasti vielä käymään "töissä" ihan riittämiin. Koirille on tulossa työpaikan pihalle oma tarhansa, joten jossakin vaiheessa koirat alkavat päästä työpäivieni ajaksi mukaan töihin ja siitä on helppo sitten ottaa koiria terapiatöihin vuorotellen.

Jipun kanssa on menty hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Kipulääkettä ei ole tarvinnut pitkälti yli kuukauteen...JESS!!:) Akupunktiossa on käyty nyt viikon välein ja tänään oli viides ja tällä erää viimeinen kerta. Uskon tästä olleen apua siihen, että nyt on päästy Jipun kanssa tekemään myös metsälenkkejä. Meidän talon takana on kivaa sammal-mäntymetsää. Siellä ei kulje mitään selviä polkuja tms. vaan maasto on hyvin vaihtelevaa, joten koirat joutuvat tekemään monipuolisemmin töitä liikkuessaan. Aluksihan Jippu kipeytyi kovasti metsälenkeistä ja siksi siirryttiinkin tekemään pelkästään hihnalenkkejä sorateitä pitkin. Kun saatiin hihnalenkkien pituus kasvamaan lähes tuntiin, uskaltauduimme metsäänkin kokeilemaan ja siellä tehdään nyt 30-45 minuutin lenkkejä, tällä hetkellä. Varmaan Jippu kestäisi vähitellen pidempääkin lenkkiä, mutta yritän edetä niin että n. 2-3 viikon sykleissä matka/aika pitenee.. Metsälenkkien vastapainoksi käydään uittamassa koiria; ensin uitetaan jonkin aikaa veneen perässä ja sitten saavat muuten touhuta rantavedessä ja uida omaan tahtiinsa. Näillä mennään eteenpäin, mutta edelleenkin vain päivä kerrallaan. Vaikka ollaan edistytty, kuntoutuminen on vielä alkutekijöissään.

On ehkä sanomattakin selvää, että nämä kuvat ovat mannaa sydämelle :)

Minulla juhannus menee tänä vuonna töiden merkeissä, mutta oikein riemullista juhannusta niille, jotka pääsevät vaihtamaan vapaalle!! :)