JÖÖTI
Vaikonniemen Kokokylän Kingi

4.3.2001 - 24.6.2009

" Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä, tahdon todella. On vaikea jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän, elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois."

Suurisydämistä leijonaamme ikuisesti kaivaten:
Jonna, Jani, Jessi, Jitta & Jippu
Jöötin "luottohoitajat"; Jonnan vanhemmat
sekä muut läheiset ihmiset

"Meillä kaikilla on niin iso ikävä.."

"Katsoin sinua silmiin, näin silmissäsi suuren pelon..
Silmissäsi ei loistanut ilo ja rakkaus..
Silmäsi olivat kuin lasia...et ollut täällä..
Olit ihan omassa maailmassasi..

Minun sydämeen sattui niin kovaa..
Minuun sattui, koska tiesin sinun kärsivän..
..koska en tiennyt, miten voisin saada olosi turvalliseksi..
..tiesin sydämessäni, että itseni sijaan minun on ajateltava sinun parastasi,
Jööti-rakas..

Sinä iltapäivänä katsoin sinua silmiin ja lupasin sinulle, ettei sinun tarvitse enää pelätä,
sinun ei tarvitse enää tuntea sisälläsi suunnatonta pelkoa missään tilanteessa.
En voinut enää suojella sinua kaikelta siltä pelolta, joita viimeisinä kuukausinasi koit pelon aiheeksi..
en voinut saada maailmaa niin äänettömäksi, ettei sinun olisi tarvinnut pelätä enää...
Jos sen olisin voinut tehdä, olisin tehnyt sen vuoksesi.

Viimeiset tunnit, jotka vietin vierelläsi, olivat minulle raskaita...
minä en olisi halunnut päästää sinua pois, vaan pitää sinut luonamme vielä kauan.
Kuitenkin sisimmissäni tiesin, että näin on sinulle parasta.
Sinun tehtäväsi täällä meidän luonamme oli tullut päätökseen,
nyt sinun oli määrä lähteä enkeli-lastesi suojelijaksi koirien taivaaseen.

Silitin turkkiasi viimeiseen hetkeen asti...
Olin rinnallasi viimeiset tunnit siihen asti, kunnes tiesin sinun olevan siellä,
missä sinun oli hyvä olla.

Et ole kuitenkaan poissa, pysyt sydämissämme ikuisesti...
Koimme sinua kohtaan niin suurta rakkautta, ettemme voineet antaa sinun enää kärsiä.
Sinun jälkeesi jäänyttä suurta aukkoa ei voi mikään maailmassa paikata,
emmekä mistään voi löytää niin suurta sydäntä, mikä sinulla oli..

Nyt sinun on hyvä olla.
...lepää rauhassa rakas Jöötykkämme..."
~Jonna

JASU

29.3.1993 - 11.9.2006

"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa, vaan luoksemme saavut,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotat meille hyvää yötä."

Rakasta Jasuamme ikuisesti kaivaten:
"Äiti ja isä"
Jani
Jonna ja Jani
sekä Jessi ja Jööti

"Hetket viimeiset lähelläsi olla sain,
silitin turkkiasi hetkeen viimeiseen.
Juttelin sinulle, muistelin yhteisiä hetkiä
Ikinä niitä kukaan ei viedä voi pois...
Ikävä on suuri, eikä kaipaus katoa koskaan,
tiedän kuitenkin, sinun hyvä olla nyt on...
Kiitos Jasu kaikista yhteisistä vuosista,
jotka saimme elää kanssasi...
Lepää rauhassa...
Vielä joskus kohdataan..."
~Jonna